Kuulun siihen suureen naisjoukkoon, jolla on hankaluuksia saada orgasmi yhdynnässä. Oman käden kautta ja suuseksissä saan aina. Yhdynnässä joudun käyttämään apuna omia sormia, että pääsen loppuhuipennukseen. Syy on mysteeri.
Sinkkuaikoina yhdenillan säädöissä en päässyt loppuun saakka kertaakaan ja parisuhteessa/suhteissakin vain muutaman kerran. Huonosta seksistä tai miehen/miesten taidoista ei ole kyse. Suhteessa/suhteissa olen nauttinut ja ollut kiihottunut sängyssä aina. Olemme kokeilleet pitkää esileikkiä, liukuvoiteita, leluja, pornon katsomista yhdessä ja asentojakin on vaihdeltu.
Nykyisen mieheni ja lapseni isän kanssa olemme olleet yhdessä pian kolme vuotta. Yhdynnässä saadut "ei itse avustetut" orgasmit ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla. Tähän saakka.En muista mistä ajatus tuli, mutta kokeilimme pitkästä aikaa asentoa, jossa minä olen päällä. Se on ollut vähän jäissä, koska mies laukeaa siinä asennossa melko nopeasti ja itse tarvitsen pidemmän aikaa kiihottuakseni.
Se kokeilukerta oli käänteentekevä hetki seksielämässämme. Laukesin kauan ennen miestäni! Ei varmasti tarvitse edes kertoa, kuinka mieletöntä se oli! Saatikka sitä, että nyt se on ohjelmanumerossa lähestulkoon joka kerta ja toimii aina! ;)
Toivotan saman ongelman kanssa kamppaileville paljon tsemppiä ja kokeilunhalua. Sama ei tietenkään toimi kaikilla, mutta uskon, että kokeilemalla oma onni löytyy ;) <3
tiistai 6. lokakuuta 2015
sunnuntai 28. joulukuuta 2014
Vauvantekohommia
Mun blogia varmasti luetaan myös foorumilla, joten sanon heti alkuun, että kenenkään ei kannata tästä tekstistä loukkaantua. Tässä ei ole mitään henkilökohtaista, pelkästään mun omia ajatuksia.
No niin.. me olemme päässeet miehen kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että hankitaan toinen lapsi. Tai "hankitaan" on väärä sana. Toisaalta, myös "yritetään" toista lasta on väärin sanottu. Esikoistahan me ei yrittämällä yritetty. Harrastettiin seksiä ilman ehkäisyä ja BUM! Tärppäsi heti.
Mä olen foorumilla lueskellut muiden raskautumisyrityksiä ja mä ymmärrän todella hyvin sen vauvan kaipuun, onhan mulla itsellänikin se taas, mutta.. Monen kohdalla se peittojen heilutus tuntuu olevan pakonomaista ja päässä sellainen "pakko tehdä vauva" ajatus ja seksi ajoitetaan ovulaation lähelle. Ei sen niin pitäisi olla. Mun mielestä parisuhteessa pitäisi olla seksiä tasaiseen tahtiin ja sitä pitäisi harrastaa koska se tuntuu hyvältä! Pakkopullaseksistä tulee vielä älytön stressi ja paineita kummallekin. Sitten vielä rouva kittaa litrakaupalla greippimehua ja voi hyvää päivää! :D
Mä uskon kohtaloon ja jos pariskunnan on tarkoitus saada lapsi, se lapsi tulee ja se tulee silloin, kun aika on oikea. Miettikää nyt meitäkin! Mä en tullut mun ensimmäiselle miehelle raskaaksi 8kk aikana. Toisen kanssa tavattiin lokakuun puolessa välissä(2012) ja marraskuun -12 lopussa plussasin! Ennen plussaa ehdin tehdä pari negaakin, että tiedän kyllä SEN tunteen.
Me ei mun miehen kanssa vielä voida varsinaisesti yrittää toista(ja toisaalta mä vihaan tuota sanaa, mutta en parempaakaan nyt keksi). Mulla on edelleen kierukka, koska lääkäri ei suostunut ottamaan sitä pois. (Siitä sen verran, että syytän siis hormonikierukkaa painonnoususta. Lääkäri oli sitä mieltä ettei se ole mahdollista, vaikka Mirenan mukana tulleessa vihkossa painonnousu mainitaan yleisenä haittavaikutuksena. Lääkäri sitten päätti passittaa mut kilpirauhaskokeisiin ja sinne tie vie nyt pyhien jälkeen.) Meillä oli siis puhe, että toista lasta aletaan puuhata kunhan mies palaa elokuussa kotiin. Mies sitten yllätti mut sanomalla, että ei se katastrofi olisi jos tulisin raskaaksi ennen sitä. Että puuhaillaan ilman ehkäisyä ja hän "roiskii" muualle. Jos siitä huolimatta tulisin raskaaksi, niin no problem. Romanttista siis :D
No niin.. me olemme päässeet miehen kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että hankitaan toinen lapsi. Tai "hankitaan" on väärä sana. Toisaalta, myös "yritetään" toista lasta on väärin sanottu. Esikoistahan me ei yrittämällä yritetty. Harrastettiin seksiä ilman ehkäisyä ja BUM! Tärppäsi heti.
Mä olen foorumilla lueskellut muiden raskautumisyrityksiä ja mä ymmärrän todella hyvin sen vauvan kaipuun, onhan mulla itsellänikin se taas, mutta.. Monen kohdalla se peittojen heilutus tuntuu olevan pakonomaista ja päässä sellainen "pakko tehdä vauva" ajatus ja seksi ajoitetaan ovulaation lähelle. Ei sen niin pitäisi olla. Mun mielestä parisuhteessa pitäisi olla seksiä tasaiseen tahtiin ja sitä pitäisi harrastaa koska se tuntuu hyvältä! Pakkopullaseksistä tulee vielä älytön stressi ja paineita kummallekin. Sitten vielä rouva kittaa litrakaupalla greippimehua ja voi hyvää päivää! :D
Mä uskon kohtaloon ja jos pariskunnan on tarkoitus saada lapsi, se lapsi tulee ja se tulee silloin, kun aika on oikea. Miettikää nyt meitäkin! Mä en tullut mun ensimmäiselle miehelle raskaaksi 8kk aikana. Toisen kanssa tavattiin lokakuun puolessa välissä(2012) ja marraskuun -12 lopussa plussasin! Ennen plussaa ehdin tehdä pari negaakin, että tiedän kyllä SEN tunteen.
Me ei mun miehen kanssa vielä voida varsinaisesti yrittää toista(ja toisaalta mä vihaan tuota sanaa, mutta en parempaakaan nyt keksi). Mulla on edelleen kierukka, koska lääkäri ei suostunut ottamaan sitä pois. (Siitä sen verran, että syytän siis hormonikierukkaa painonnoususta. Lääkäri oli sitä mieltä ettei se ole mahdollista, vaikka Mirenan mukana tulleessa vihkossa painonnousu mainitaan yleisenä haittavaikutuksena. Lääkäri sitten päätti passittaa mut kilpirauhaskokeisiin ja sinne tie vie nyt pyhien jälkeen.) Meillä oli siis puhe, että toista lasta aletaan puuhata kunhan mies palaa elokuussa kotiin. Mies sitten yllätti mut sanomalla, että ei se katastrofi olisi jos tulisin raskaaksi ennen sitä. Että puuhaillaan ilman ehkäisyä ja hän "roiskii" muualle. Jos siitä huolimatta tulisin raskaaksi, niin no problem. Romanttista siis :D
lauantai 25. lokakuuta 2014
Mukamas kiireinen elämä
Otsikon avulla yritän uskottavasti selittää, miksi edellisestä kirjoituksesta on jo kuukausi aikaa. Niin.. mähän olen nyt periaatteessa yh-äiti ja opiskelijakin vieläpä. Aikaa on juuri ja juuri läksyjen tekoon(joita ei taivaan tähden ole paljoa), niin muu toiminta kärsii.
Syyslomalla hankin uuden ajanvietteen(ajanviejän). Rupesin sitten neulomaan. Siis minä, joka en ole edes katsonut puikkoihin päin sitten ala-asteen ja voi juku, siitä sitä on aikaa! Luultavasti kyseessä ei ole vakava tauti. Mietin kauan, että mitä hankkisin miehelle isänpäivälahjaksi, kun tavarat joita vankilaan saa viedä, on kovin rajalliset. Ajattelin, että neulon isälle ja pojalla samanlaiset kaulahuivit. Isukin huivia on noin 23cm valmiina ja olen joutunut purkamaan tekelettä muutamaan kertaan, mutta en onneksi kokonaan! On niin pirun hankalaa näköjään muistaa, että oliko ne edelliset silmukat oikein vai nurin! Vielä olisi noin metri jäljellä ja sen jälkeen voin siirtyä pojan huiviin. Jos hullutus jatkuu, niin ehkä teen itselleni tuubihuivin samasta langasta. Jos taito ja hermot riittää.
Meidän elämää siis rytmittää tällä hetkellä koulu ja päiväkotiarki, sekä perhe/parisuhdetapaamiset 2 kertaa kuussa. Edellinen koko perheen tapaaminen oli tämän viikon torstaina ja seuraava parisuhdehetki on 6.11. Koska talvikin lähestyy, niin pitäisi kehitellä suunnitelma b, kuinka päästään/pääsen vankilalle. Meiltä on sinne jokunen kilometri, enkä talvella uskalla ajaa pyörällä poika kyydissä. Bussit ei kulje perille saakka, joten tarttis keksiä jotain.
Mun koulupäiväthän on tähän saakka olleet aika joustavia. Aiemmista opinnoista johtuen, mun ei tarvitse käydä kaikkia kursseja. Lisäksi, meidän parisuhdetapaamiset on arkisin, koska poika on silloin pk:ssa. Eihän ne muuten onnistuisi!
Alkuvuodesta on jälleen uusi suunnitelma tarpeen, sillä mulla alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää helmikuusta toukokuuhun. Jotenkin mä en usko, että sieltä työpaikalta kerran kuussa livahdetaan työpäivän aikana harrastamaan seksiä vankilaan. Tai tiedä häntä.
Syyslomalla hankin uuden ajanvietteen(ajanviejän). Rupesin sitten neulomaan. Siis minä, joka en ole edes katsonut puikkoihin päin sitten ala-asteen ja voi juku, siitä sitä on aikaa! Luultavasti kyseessä ei ole vakava tauti. Mietin kauan, että mitä hankkisin miehelle isänpäivälahjaksi, kun tavarat joita vankilaan saa viedä, on kovin rajalliset. Ajattelin, että neulon isälle ja pojalla samanlaiset kaulahuivit. Isukin huivia on noin 23cm valmiina ja olen joutunut purkamaan tekelettä muutamaan kertaan, mutta en onneksi kokonaan! On niin pirun hankalaa näköjään muistaa, että oliko ne edelliset silmukat oikein vai nurin! Vielä olisi noin metri jäljellä ja sen jälkeen voin siirtyä pojan huiviin. Jos hullutus jatkuu, niin ehkä teen itselleni tuubihuivin samasta langasta. Jos taito ja hermot riittää.
Meidän elämää siis rytmittää tällä hetkellä koulu ja päiväkotiarki, sekä perhe/parisuhdetapaamiset 2 kertaa kuussa. Edellinen koko perheen tapaaminen oli tämän viikon torstaina ja seuraava parisuhdehetki on 6.11. Koska talvikin lähestyy, niin pitäisi kehitellä suunnitelma b, kuinka päästään/pääsen vankilalle. Meiltä on sinne jokunen kilometri, enkä talvella uskalla ajaa pyörällä poika kyydissä. Bussit ei kulje perille saakka, joten tarttis keksiä jotain.
Mun koulupäiväthän on tähän saakka olleet aika joustavia. Aiemmista opinnoista johtuen, mun ei tarvitse käydä kaikkia kursseja. Lisäksi, meidän parisuhdetapaamiset on arkisin, koska poika on silloin pk:ssa. Eihän ne muuten onnistuisi!
Alkuvuodesta on jälleen uusi suunnitelma tarpeen, sillä mulla alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää helmikuusta toukokuuhun. Jotenkin mä en usko, että sieltä työpaikalta kerran kuussa livahdetaan työpäivän aikana harrastamaan seksiä vankilaan. Tai tiedä häntä.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Muuttunut seksielämä
11 vuotta on tavallaan pitkä aika, mutta tavallaan lyhyt. Riippuu, mitä sillä mittaa. Tässä tapauksessa on kyse seksielämästäni, eli neitsyyden menetyksestä on kulunut 11vuotta(ja muutama kuukausi, jos tarkkoja ollaan). Siihen aikaan on mahtunut omasta mielestäni melko paljon. Yhden yön juttuja, kaksi vakavaa parisuhdetta ja raskaus&synnytys.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että seksi on parasta parisuhteessa, selvinpäin ja ilman jännittämistä. Voi vaan olla oma itsensä, tietää mistä kumppani pitää ja hän tietää mistä sinä pidät. Ja näin kolmenkympin lähestyessä asioihin suhtautuu erilailla kun silloin 11v. sitten.
Raskausaikana seksiin tuli uusia sävyjä. Etenkin loppuajasta, kun hormonit hyrräsi jatkuvasti, sekä minulla että miehellä. Toisaalta taas liitoskivut oli niin saatanalliset, että seksi oli tuskallista, mutta silti sitä piti harrastaa :D Välillä taas ahdisti kun maha tuntui niin isolta ja ipana potkiutui.
Ensimmäinen yhdyntä(yritys) oli 3viikkoa synnytyksen jälkeen, minun aloitteestani. Mies oli halunnut jo aiemmin, muttei ollut uskaltanut ehdottaa. Sattui aivan älyttömästi ja homma piti jättää kesken. Yritimme uudestaan muistaakseni viikon kuluessa.
Ennen pojan syntymää ja sen jälkeenkin peitto on heilunut keskimäärin kolmesti viikossa. Suhteemme alussa minä olin innokkaampi osapuoli ja olisin halunnut joka päivä, joskus usemman kerran päivässä. Mies ei kuitenkaan ollut yhtä himokas. Tulin siis torjutuksi jonkin verran. Siitä johtuen olen yleensä jättänyt aloitteen tekemisen miehelle, vaikka mieli tekisikin.
Juhannuksen jälkeen otin kierukan, ensimmäisen hormonaalisen ehkäisyn koko "seksiurani" aikana. Kokeilin ennen sitä tosin ehkäisyrengasta yhden kierron ajan, josta sain uskomattoman pahoinvoinnin. Kierukanlaittohan sattui aivan perkeleellisesti, mutta ei mennä siihen nyt. Se on jossain määrin vähentänyt seksihaluja. Seksi tuntuu edelleen upealta, mutta ei vaan himota samalla tavalla kuin ennen.
Elokuusta asti on taas tullut yksi pieni mutka matkaan. Nimittäin miehen vankeustuomio. Siinä missä peitto heilui ennen sen kolme kertaa viikossa, heiluu nykyisin kerran tai kaksi kuukaudessa. Siinä mielessä on siis hyvä, että kierukka on vienyt pahimman himotuksen mennessään.
Tapasimme viikonloppuna miehen kanssa ensimmäisen kerran viiteen viikkoon. Jo pieni hipaisukin tuntui siltä, että jalat lähtevät alta välittömästi! Seksistä puhumattakaan.. Voisin siis väittää, että vankila ei ole pelkästään paska juttu parisuhteelle. Pieni erossa olo tekee myös hyvää.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että seksi on parasta parisuhteessa, selvinpäin ja ilman jännittämistä. Voi vaan olla oma itsensä, tietää mistä kumppani pitää ja hän tietää mistä sinä pidät. Ja näin kolmenkympin lähestyessä asioihin suhtautuu erilailla kun silloin 11v. sitten.
Raskausaikana seksiin tuli uusia sävyjä. Etenkin loppuajasta, kun hormonit hyrräsi jatkuvasti, sekä minulla että miehellä. Toisaalta taas liitoskivut oli niin saatanalliset, että seksi oli tuskallista, mutta silti sitä piti harrastaa :D Välillä taas ahdisti kun maha tuntui niin isolta ja ipana potkiutui.
Ensimmäinen yhdyntä(yritys) oli 3viikkoa synnytyksen jälkeen, minun aloitteestani. Mies oli halunnut jo aiemmin, muttei ollut uskaltanut ehdottaa. Sattui aivan älyttömästi ja homma piti jättää kesken. Yritimme uudestaan muistaakseni viikon kuluessa.
Ennen pojan syntymää ja sen jälkeenkin peitto on heilunut keskimäärin kolmesti viikossa. Suhteemme alussa minä olin innokkaampi osapuoli ja olisin halunnut joka päivä, joskus usemman kerran päivässä. Mies ei kuitenkaan ollut yhtä himokas. Tulin siis torjutuksi jonkin verran. Siitä johtuen olen yleensä jättänyt aloitteen tekemisen miehelle, vaikka mieli tekisikin.
Juhannuksen jälkeen otin kierukan, ensimmäisen hormonaalisen ehkäisyn koko "seksiurani" aikana. Kokeilin ennen sitä tosin ehkäisyrengasta yhden kierron ajan, josta sain uskomattoman pahoinvoinnin. Kierukanlaittohan sattui aivan perkeleellisesti, mutta ei mennä siihen nyt. Se on jossain määrin vähentänyt seksihaluja. Seksi tuntuu edelleen upealta, mutta ei vaan himota samalla tavalla kuin ennen.
Elokuusta asti on taas tullut yksi pieni mutka matkaan. Nimittäin miehen vankeustuomio. Siinä missä peitto heilui ennen sen kolme kertaa viikossa, heiluu nykyisin kerran tai kaksi kuukaudessa. Siinä mielessä on siis hyvä, että kierukka on vienyt pahimman himotuksen mennessään.
Tapasimme viikonloppuna miehen kanssa ensimmäisen kerran viiteen viikkoon. Jo pieni hipaisukin tuntui siltä, että jalat lähtevät alta välittömästi! Seksistä puhumattakaan.. Voisin siis väittää, että vankila ei ole pelkästään paska juttu parisuhteelle. Pieni erossa olo tekee myös hyvää.
maanantai 18. elokuuta 2014
Back in business
No niin, nyt loppuu tämä hiljaiselo! Tietokone levisi tammi-helmikuussa johtuen siitä, että mies heitti sen ensin lattialle ja minä sen jälkeen parvekkeelta alas. Meillä on nähkääs niin romanttista. <3
Puhelimen kanssa en ole jaksanut pelautua, kun se on niin vittumaista. Saimme uuden tietokoneen viime kuussa ja nyt on taas energiaa ja aikaa paneutua tähän bloggailuun.
Pieni tiivistelmä siitä, mitä tämän päälle puolen vuoden aikana on tapahtunut:
Muutimme etelämmäksi ja suuremmalle(paljon suuremmalle) paikkakunnalle. Meillä on vihdoinkin saunallinen rt-asunto ja kaikki tärkeimmät palvelut on puolen kilometrin säteellä(päiväkoti, kauppa, tk, kirjasto, ala-aste). Oma piha on myös luksusta kerrostalohelvetissä vietettyjen vuosien jälkeen.
Liityin muuton jälkeen erään kuntosalin jäseneksi ja kävin siellä alkuun bussilla ja sen jälkeen polkupyörällä(yht.10km). Se homma on nyt tauolla, koska poika on vielä liian pieni lapsiparkkiin, eikä ole ketään toista hoitajaa.
Minä pääsin opiskelemaan, se lysti jatkuu parin viikon päästä. Samalla mun isopieni poikani aloittaa päiväkodin. Sitä olen jaksant stressata monena päivänä näin ennakkoon, että mitenkä mun pikkuruinen pärjää siellä vieraiden ihmisten keskellä!
Viime viikon loppupuolella mies lähti vankilaan vuodeksi, joten tässä on taas totuttelu erilaiseen arkeen. "Onneksi" olen jo kokeillut pienen pätkän tätä linnaleskeyden ja äitiyden yhdistelmää, niin tämä isompi reissu ei tule niin suurena shokkina. Ei kai tässä ole kuin kaksi haastetta, raha ja se, että olet aivan yksin vastuussa lapsestasi kellon ympäri. Yksin pääset ehkä vessaan, jos ipana nukkuu tai vedät oven nenän edestä kiinni.
Puhelimen kanssa en ole jaksanut pelautua, kun se on niin vittumaista. Saimme uuden tietokoneen viime kuussa ja nyt on taas energiaa ja aikaa paneutua tähän bloggailuun.
Pieni tiivistelmä siitä, mitä tämän päälle puolen vuoden aikana on tapahtunut:
Muutimme etelämmäksi ja suuremmalle(paljon suuremmalle) paikkakunnalle. Meillä on vihdoinkin saunallinen rt-asunto ja kaikki tärkeimmät palvelut on puolen kilometrin säteellä(päiväkoti, kauppa, tk, kirjasto, ala-aste). Oma piha on myös luksusta kerrostalohelvetissä vietettyjen vuosien jälkeen.
Liityin muuton jälkeen erään kuntosalin jäseneksi ja kävin siellä alkuun bussilla ja sen jälkeen polkupyörällä(yht.10km). Se homma on nyt tauolla, koska poika on vielä liian pieni lapsiparkkiin, eikä ole ketään toista hoitajaa.
Minä pääsin opiskelemaan, se lysti jatkuu parin viikon päästä. Samalla mun isopieni poikani aloittaa päiväkodin. Sitä olen jaksant stressata monena päivänä näin ennakkoon, että mitenkä mun pikkuruinen pärjää siellä vieraiden ihmisten keskellä!
Viime viikon loppupuolella mies lähti vankilaan vuodeksi, joten tässä on taas totuttelu erilaiseen arkeen. "Onneksi" olen jo kokeillut pienen pätkän tätä linnaleskeyden ja äitiyden yhdistelmää, niin tämä isompi reissu ei tule niin suurena shokkina. Ei kai tässä ole kuin kaksi haastetta, raha ja se, että olet aivan yksin vastuussa lapsestasi kellon ympäri. Yksin pääset ehkä vessaan, jos ipana nukkuu tai vedät oven nenän edestä kiinni.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Mamma rantakuntoon osa 2
Joulun aikaan tuli "hieman" lipsuttua ja joulun ja uuden vuoden välissä jojoiltua, mikä harmittaa aikalailla. Nyt on kuitenkin palattu ruotuun ja paino menee taas oikeaan suuntaan. Tämän aamun saldo: 85,0kg. Voisin tässä vaiheessa jossitella vaikka millä mitalla, mutta en sitä tee, koska alkaa muuten vituttaa.
Oli tarkoitus lenkkeillä joka päivä, mutta siitähän ei ole tullu mitään. Muutaman kerran viikossa kuitenkin käymme lenkkeilemässä ja toivon määrän kasvavan kunhan mies kotiutuu ja toivottavasti liittyy porukkaamme. Kotoa löytyy onneksi crosstrainer, jonka kanssa olen heilunut 15-30min päivittäin. Teen lisäksi myös kyykkyjä ja punnerruksia kuntoni mukaan(eli en kovin paljoa :D).
Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on melko tyypillinen päivän menu, pientä vaihtelua esiintyy:
Aamulla
PALJON maitokahvia+ 1-2 palaa täysjyväruisleipää(päällä yleensä kinkkua, juustoa ja kurkkua)
Päivällä
Lämmin ruoka, sisältäen kanaa, kalaa tai lihaa+ vihanneksia/salaatti(tänään sisälsi myös kananmunaa)
Iltapala
Kupillinen teetä+ 2 näkkileipää(päällä kinkkua ja juustoa)
Ennen nukkumaanmenoa
Proteiinipirtelö
Huomio! Jokainen päivä ei ole samanlainen, mutta aina on kahvia, näkkileipää ja proteiinipirtelö, joskus kaksikin. Päivän mittaan pyrin juomaan 1,5-2 litraa vettä. Join ennen ruuan kanssa rasvatonta maitoa, mutta olen vaihtanut sen veteen. Juon muutaman lasillisen vettä myös aamulla kahvikupposten välissä.
Palataan taas ;)
Oli tarkoitus lenkkeillä joka päivä, mutta siitähän ei ole tullu mitään. Muutaman kerran viikossa kuitenkin käymme lenkkeilemässä ja toivon määrän kasvavan kunhan mies kotiutuu ja toivottavasti liittyy porukkaamme. Kotoa löytyy onneksi crosstrainer, jonka kanssa olen heilunut 15-30min päivittäin. Teen lisäksi myös kyykkyjä ja punnerruksia kuntoni mukaan(eli en kovin paljoa :D).
Jos jotain kiinnostaa, niin tässä on melko tyypillinen päivän menu, pientä vaihtelua esiintyy:
Aamulla
PALJON maitokahvia+ 1-2 palaa täysjyväruisleipää(päällä yleensä kinkkua, juustoa ja kurkkua)
Päivällä
Lämmin ruoka, sisältäen kanaa, kalaa tai lihaa+ vihanneksia/salaatti(tänään sisälsi myös kananmunaa)
Iltapala
Kupillinen teetä+ 2 näkkileipää(päällä kinkkua ja juustoa)
Ennen nukkumaanmenoa
Proteiinipirtelö
Huomio! Jokainen päivä ei ole samanlainen, mutta aina on kahvia, näkkileipää ja proteiinipirtelö, joskus kaksikin. Päivän mittaan pyrin juomaan 1,5-2 litraa vettä. Join ennen ruuan kanssa rasvatonta maitoa, mutta olen vaihtanut sen veteen. Juon muutaman lasillisen vettä myös aamulla kahvikupposten välissä.
Palataan taas ;)
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
Loma oli ja meni
Joku voisi viisastella, että lomallahan minä olen ollut jo 5kk, mutta tässä tapauksessa "loma" = pois kotoa ja joku muu hoitaa välillä vauvaa. Vietin/vietimme siis viikon ja yhden päivän mittaisen loman pojun kanssa. Suuntasimme aluksi anoppilaan pariksi yöksi. Olin siellä ensimmäistä kertaa ilman miestä ja tuntui todella oudolta! Selvisin kuitenkin ilman suurempaa ahdistusta. Tulen anopin kanssa hyvin toimeen ja paikalla oli kaikki mieheni sisarukset, jotka osallistuivat pojun hoitoon. Eikä tarvinnut edes pakottaa!
Aatonaattona anoppi vei meidät minun äidin luo, jossa viivyimme neljä yötä. Jälleen kerran oli ihanaa, kun sai laskea ipanan käsistään hetkeksi. Pikkuinen muru sai lahjaksi kirjoja, leluja, vaatteita, omia astioita, sekä syöttötuolin. (Sain eilen kasattua sen vehkeen, hermojen menetyksenkin uhalla. Se odottelee nyt ruokapöydän päässä käyttäjäänsä.)
Pääsin sukuloimisreissun aikana saunaan kolmesti, niin että nyt taas jaksaa (ehkä) olla vähän aikaa ilman. Syömisestä sen verran, että tulihan sitä harrastettua ihan "Pohjanmaan kautta." Nyt taas kelpaa aloittaa uusi vuosi diettaillen.
Lahjoista, hyvistä ruuista ja saunomisesta huolimatta loman antoisin osuus oli reissu Helsinkiin ja pt Sörkässä. Oli pienestä kiinni, ettei peruuntunut koko homma! Juoksentelin rattaiden kanssa n. 40min pitkin Sörnäisiä ja Vallilaa ennenkuin löysin perille! Kahdelta vartijalta sain vittuilut siitä, miten myöhässä oltiin ja metallinpaljastinkin huusi koko ajan.
Varsinainen perhetapaaminen sujui hyvin. Olimme tilassa, joka oli ikäänkuin pieni kodinomainen kaksio. No, kodin, joka oli vuorattu betonilla ja jossa ei ollut ikkunoita. Siellä oli yhdistetty keittiö-olohuone, pieni makuuhuone ja suihku&wc.
Poika ei vierastanut isäänsä yhtään, vaikka näkivät edellisen kerran vajaa 2kk sitten! Nuori herra otti hyvät unet, joiden aikana isi piti äitiä hyvänä. Kahdesti ;) Nyt luultavasti jaksaa odottaa pari viikkoa, jolloin mies palaa kotiin. Lupasin, että saa piparia jos ei ole humalassa. Nähtäväksi jää, kumpaa tekee enemmän mieli.
Ilmeisesti kotiin oli ihan tyhmää tulla, koska pienimies on ollut uskomaton kiukkuperse kaksi päivää! En tiedä johtuuko kiukkuilu siitä, että lomalla oli joka paikassa hälinää ja kotona ollaan vaan kahdestaan. Vai onko sitten hampaiden tulo niin lähellä, että pitää kitistä jatkuvasti. En tiedä, hän ei kerro.
Aatonaattona anoppi vei meidät minun äidin luo, jossa viivyimme neljä yötä. Jälleen kerran oli ihanaa, kun sai laskea ipanan käsistään hetkeksi. Pikkuinen muru sai lahjaksi kirjoja, leluja, vaatteita, omia astioita, sekä syöttötuolin. (Sain eilen kasattua sen vehkeen, hermojen menetyksenkin uhalla. Se odottelee nyt ruokapöydän päässä käyttäjäänsä.)
Pääsin sukuloimisreissun aikana saunaan kolmesti, niin että nyt taas jaksaa (ehkä) olla vähän aikaa ilman. Syömisestä sen verran, että tulihan sitä harrastettua ihan "Pohjanmaan kautta." Nyt taas kelpaa aloittaa uusi vuosi diettaillen.
Lahjoista, hyvistä ruuista ja saunomisesta huolimatta loman antoisin osuus oli reissu Helsinkiin ja pt Sörkässä. Oli pienestä kiinni, ettei peruuntunut koko homma! Juoksentelin rattaiden kanssa n. 40min pitkin Sörnäisiä ja Vallilaa ennenkuin löysin perille! Kahdelta vartijalta sain vittuilut siitä, miten myöhässä oltiin ja metallinpaljastinkin huusi koko ajan.
Varsinainen perhetapaaminen sujui hyvin. Olimme tilassa, joka oli ikäänkuin pieni kodinomainen kaksio. No, kodin, joka oli vuorattu betonilla ja jossa ei ollut ikkunoita. Siellä oli yhdistetty keittiö-olohuone, pieni makuuhuone ja suihku&wc.
Poika ei vierastanut isäänsä yhtään, vaikka näkivät edellisen kerran vajaa 2kk sitten! Nuori herra otti hyvät unet, joiden aikana isi piti äitiä hyvänä. Kahdesti ;) Nyt luultavasti jaksaa odottaa pari viikkoa, jolloin mies palaa kotiin. Lupasin, että saa piparia jos ei ole humalassa. Nähtäväksi jää, kumpaa tekee enemmän mieli.
Ilmeisesti kotiin oli ihan tyhmää tulla, koska pienimies on ollut uskomaton kiukkuperse kaksi päivää! En tiedä johtuuko kiukkuilu siitä, että lomalla oli joka paikassa hälinää ja kotona ollaan vaan kahdestaan. Vai onko sitten hampaiden tulo niin lähellä, että pitää kitistä jatkuvasti. En tiedä, hän ei kerro.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)